keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Viikon 36 huiput

Viime viikon täydellinen rentoutuminen tapahtui maalaismaisemissa, joten viikon huipuissakin palaan vielä noihin tunnelmiin. Yhtenä päivänä käväisimme Keskisen kyläkaupassa, jonne mennessä pysähdyimme Töysän kenkätehtaan myymälässä. Mukavia ja kauniita syyskenkiä ja -nilkkureita oli useammatkin, mutta yksiäkään en sortunut ostamaan. Täytyy ensin käydä läpi vanhat jalkineet ja vasta sitten tarvittaessa hankkia uusia.

Vaatehankinnat eivät kiinnostaneet lainkaan, kosmetiikkapuolelta sen sijaan löytyi pientä kivaa. Toissasyksynä innostuin Essencen meikeistä. Tuolloin pääkaupunkiseudulta oli kuitenkin vaikea löytää niitä ja minulle tuli tavaksi hankkia Essenceä niin itselle kuin tyttärillekin aina Keskisellä käydessäni. Tuo tapa on jäänyt, vaikka nyt tuotteita saa mm. Citymarketeista. Luomivärit ovat osoittautuneet ihan hyviksi arkimeikeiksi, samoin rajauskynät. Nyt päätin testata sarjan huulipunia ja ostin mustaholkkisen longlasting punan sekä tummempi sävyisen kiiltopunan. Ainakin ensituntuma molemmista on ollut oikein hyvä. Löysin myös pari kivan väristä huultenrajauskynää sekä nuden rajauskynän, joka silmän sisäreunalla käytettäessä kirkastaa katseen.


Olen huuli- ja käsirasvafriikki ja mulla on aina molempia käytössä useita kappaleita. Rasvoja pitää löytyä yöpöydältä, keittiöstä, työpöydältä, käsilaukusta, autosta jne. ja molempia pitää aina olla myös varastossa, ettei vaan pääse loppumaan. Rasvoja tuleekin ostettua aika usein ja varsinkin käsirasvoissa tykkään kokeilla eri merkkien tuotteita. Nyt ostin ensimmäistä kertaa Essencen käsirasvoja. Liilatuubinen hand & nail balm sekä vihreätuubinen hand lotion ovat kevyempiä voiteita, keltainen hand cream puolestaan hieman tuhdimpi versio. Kaikki voiteet imeytyvät nopeasti eivätkä jätä tahmaista tunnetta käsiin. Lisäksi niissä on miellyttävä, mutta erittäin mieto tuoksu.


Vuosien ajan käyttämäni epilaattori alkaa vedellä viimeisiään ja uuden laitteen hankkiminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Keskisellä oli hyvässä tarjouksessa Babylissin epilaattori, joten olihan se otettava mukaan. Sähkökäyttöinen kasvojen puhdistaja sen sijaan oli täysi heräteostos, mutta kun sekin oli superhypertarjouksessa, en malttanut jättää ostamatta. Kumpaakaan en ole vielä ehtinyt koekäyttää, mutta palaan asiaan muutaman kerran testauksen jälkeen.


Vaikka selkeitä syksyn merkkejä oli jo näkyvissä, myöhässä ollut kesä jatkoi kukoistustaan. Tiikerililjat alkoivat avautua vasta nyt (viime vuonna ne kukkivat kuukautta aiemmin) ja viinimarjat, vadelmat sekä mustikat olivat vielä aivan kerättävässä kunnossa. Tuoreita marjoja oli ihana poimia aamupuuron tai -smoothien sekaan ja käytin niitä myös leivontaan. Mustikat ja vadelmat maustoivat juustokakun ja punaherukat päätyivät piirakkaan. Puolukat ja karviaiset eivät edes olleet täysin kypsiä vielä, joten ne jäivät keräämättä. Toivottavasti ensi kerralla saan niitäkin talteen.






Parina päivänä oli aivan täydellinen sää metsässä samoiluun: juuri sopiva lämpötila eikä hyttysistä, paarmoista tai hirvikärpäsistä ollut tietoakaan. Hyvän tuoksuisessa metsässä liikkuminen oli terapeuttista, enkä lainkaan ihmettele, jos muutama sieniapaja jäi huomaamatta, kun keskityin luonnon ihailemiseen. Löysin sentään muutaman pakastepussin verran kanttarelleja sekä mustatorvisieniäkin, jotka kuivatin puulämmitteisen leivinuunin jälkilämmössä.




Mukavaa iltaa ja loppuviikkoa!




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Ruutubleiseri


Tykkään kovasti raitakuosista: raidallinen t-paita kuuluu vankkumattomasti kevääseen ja vaatekaapista löytyy niin pysty- kuin vaakaraitaa rennoista t-paidoista kauluspaitoihin, mekkoihin, hameisiin ja muodolliseen liituraitaan. Siitä huolimatta ruutu taitaa kuitenkin olla enemmän oma juttuni. Jo teini-iässä ruutupaidat - niin flanelliset kuin isän vaatekaapista saadutkin - kuuluivat oman pukeutumiseeni. Hieman myöhemmin vaatekaappiini ilmestyi myös housuja, hameita ja jakkuja kyseisessä kuosissa ja kun kerran pääsin niiden makuun, ovat ruutuvaatteet pysyneet vuosikausia pukeutumiseni kulmakivinä. Toimistokelpoisissa housuissa ja hameissa ruudutus on yleensä ollut hyvin hillitty, mutta varsinkin nuorempana saatoin hankkia hyvinkin näyttäviä ruutukuosivaatteita ja vuosien aikana olen omistanut useamman jakkupuvun pepita- tai ginhamruutuisena. Ruutudiggarina olenkin erityisen iloinen, kun pitkästä aikaa kauppojen valikoimiin on ilmestynyt niin ruutubleisereitä kuin –takkejakin. 

Jo keväällä hakusessa oli ruutujakku, sopivaa ei kuitenkaan osunut kohdalle. Kesän Tallinnan reissulla eräässä vaateliikkeessä sopivan oloinen jakku sattui silmiini ja hetken kuluttua huomasin, että myynnissä oli myös samaa kuosia olevat housut. Molemmat päätyivät mukaani ja nyt syksyn myötä olen ottanut ne käyttöön. Yhtenäisenä jakkupukuna en ole vielä niitä pitänyt, mutta bleiseri on ollut helppo yhdistää erilaisten alaosien pariksi. Vaaleiden farkkujen ja t-paidan yhdistelmään jakku toi kivasti ryhtiä.






Maalla tiikerililjat olivat vasta nyt, eli kuukauden myöhemmin kuin viime vuonna, aukeamassa kukintaan. 
Hyvää sunnuntai-iltaa!

 


 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Lauantain rento asu

Lauantaina vietin leppoisan mukavaa laiskottelupäivää ja mm. istuskelin parvekkeella lukien, someillen sekä katsellen Yle Areenaa, kun Sauli Niinistö haastatteli Paul Austeria. Yleensä tykkään kovastikin ruuanlaitosta ja varsinkin viikonloppuisin ruokaan on kiva panostaa arkea enemmän aikaa ja vaivaa. Nyt kokkailu ei innostanut yhtään ja ehdottelin Puuhikselle, että kävisimme syömässä jossain lähitienoillamme. Asia ratkesi itsestään, kun taloyhtiöstämme yhtäkkiä katkesi veden tulo ja selvisi, että rikkoutuneen putken vaihto tulisi viemään jonkin aikaa. Ruuanlaitosta ilman vettä ei tulisi mitään, joten päädyimme "ulkoruokintaan". Ajatuksena oli käydä jossain rennossa paikassa pizzalla tms., joten asuksi sopi huoleton farkut ja neule -asu.






Ruskeat loaferit ovat varmaan mukavimmat kengät, jotka olen omistanut. Viime syksynä kävin Töysän kenkätehtaan tehtaanmyymälässä ja siellä oli poistomyynnissä superpehmeitä nahkajalkineita. Onnekseni korista löytyi myös omaa kokoani oleva kenkäpari, joka lähtikin mukaani kahden euron hintaan. Käsittämätön hinta nahkakengistä!


Kotoa lähtiessä nappasin vielä paksun neuletakin lämmikkeeksi ja kun sää näytti siltä, että vesisade saattaa yllättää mikä hetki tahansa, vaihdoin loppujen lopuksi laukun suurempaan. Sinne sain mahdutettun mukaan myös sateenvarjon.





Sorsat tulivat moikkaamaan meitä ja kääntyivät pettyneinä takaisin lammelle päin, kun meillä ei ollut tarjota leivänmurusia.

Kivaa viikon jatkoa!







torstai 31. elokuuta 2017

Kamelin väriä sinisen seuraksi

Viime viikolla olin värien suhteen hyvin maanläheisissä tunnelmissa ja päälle valikoitui monena päivänä ruskean sävyjä joko vaatteissa tai asusteissa. Torstaina pistäydyin Tapiolan Stockmannilla, jossa vaateosastoa kierrellessä bongasin kaikki ruskean sävyt ja huomasin laukkuosastollakin hiplaavani ja mallaavani kaikkien merkkien kamelin tai konjakin värisiä laukkuja. Onnekseni kampaaja-aika pukkasi päälle, joten säästyin heräteostoksilta.

Tiistain suklaanruskean sävyn jälkeen päädyin seuraavana päivänä jälleen ruskeaan, tällä kertaa vaaleammassa muodossa: sinisten housujen ja sifonkipaidan seuraksi kamelin värinen bleiseri. Kätköistä löytyi myös vuosia vanha laukku, vyö sekä kengät ja korulaatikosta puiset korut samaa sävyä. Sinisen ja kamelin tai konjakin väri on oikeastaan aika kiva kombo.










Niin vain tämäkin kesä hurahti ohi huimaa vauhtia. Ihanaa alkusyksyä!


maanantai 28. elokuuta 2017

Viikon 34 huiput

Viikon huiput -päivitys on ollut kesätauolla, mutta nyt on aika palata ruotuun myös tämän osalta. Viime viikon osalta nostan tällä kertaa esiin viikonloppureissumme, joka suuntautui Meri-Teijon alueelle.



Meillä on ollut tapana tehdä seitsemän muun pariskunnan kanssa vuosittain lyhyt reissu elo-syyskuun vaihteessa. Vuorotellen kukin pariskunta järjestää lauantaista sunnuntaihin kestävän matkan johonkin suht lähellä olevaan kohteeseen, jossa yleensä ohjelmaan on kuulunut hyvän ruuan ja seuran lisäksi pientä aktiviteettia. Viime vuonna olimme Vierumäellä, sitä edellisenä me järjestelyvastaavana veimme porukan Hämeenlinnaan. Tänä vuonna matkakohteemme oli Teijon luonnonsuojelualueen kupeessa sijaitseva Mathildedalin ruukkikylä. 

Mathildedal on idyllisen kaunis pikkukylä, jossa edelleen voi aistia aitoa ruukkitunnelmaa. Somat punamultatalot, vanhat ruukkirakennukset, meren läheisyys ja Suomen pisin tammikuja luovat mieltä rauhoittavan tunnelman.






Saavuimme Mathildedaliin lauantaina aamupäivällä, jossa ensimmäisenä osallistuimme meille järjestettyyn rinneautokisaan. Rinneautoilu on autoilua ilman moottoria. Varta vasten rinneautoiluun kehitetty turvallinen auto kytketään hiihtohissiin, joka hinaa auton rinteen huipulle. Siellä auto irtoaa hissistä automaattisesti ja lähtee painovoiman avulla valumaan alas päin. Omaksi tehtäväksi jää ohjata auto pysymään mutkaisella radalla ja tarvittaessa hidastaa vauhtia jarruttamalla. Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta sitä se ei ole. Tätä autoilua voi kokeilla, vaikkei omista ajokorttia.


Majoittumisen ja lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan kyläläisten perustamaan pienpanimoon Mathildedalin Kyläpanimoon. Saimme lyhyen, mutta kattavan esittelyn oluen panemiseen ja panimon toimintaan ja lopuksi saimme maistella panimon tuotteita.



Lauantaina kylällä vietettiin kesäkauden päättäviä Venetsialaisia, ja maittavan illallisen jälkeen saimme nauttia ilotulituksesta ja bändien musisoinneista.  


Sunnuntaita tutustuimme Ruukin kehräämö & puotiin, joka on alpakkaneuleisiin erikoistunut lifestyle myymälä. Valmiisiin neuletuotteisiin kuten huiveihin, shaaleihin, käsineisiin, hattuihin ja moniin muihin ihanuuksiin käytetty villa on osittain ostotuotetta, mutta materiaalia putiikki saa myös omasta takaa. Omistajilla on nimittäin yli 40 eläimen alpakkafarmi ja Suomen ainoa alpakanvillaa valmistava kehräämö. Kehräämön puolella kuulimme, minkälaisten työvaiheiden jälkeen alpakoista kerran vuodessa kerittävästä villasta muodostuu suloisen pehmeää lankaa. Putiikin puolella oli monia kauniita alpakanvillaisia tuotteita, joista päädyin ostamaan itselleni lämpimät sormikkaat.







Kylää ympäröivä luonto oli kaunista ja olisin mielelläni patikoinut läheisessä kansallispuistossa, jossa pienellä alueella on mahdollista kokea ja nähdä monimuotoisen metsämaiseman lisäksi järvimaisemaa, puroja, suota ja merta. Paikka oli niin viehättävä, että viettäisin siellä vielä tänä syksynä toisenkin viikonlopun.

Mukavaa viikkoa!









tiistai 22. elokuuta 2017

Suklaanruskea jakku

Pidän erittäin paljon tummanruskean ja valkoisen yhdistelmästä. Talvisaikaan valkoinen paita raikastaa ruskeasävyisen kokonaisuuden ja kesällä puolestaan ruskeat asusteet tuovat kivaa kontrastia valkoisten housujen ja paidan yhdistelmään. Tänä kesänä tuo kombinaatio on kuitenkin jäänyt tyystin unholaan, kunnes tänä aamuna kaivoin kaapista suklaanruskean pellavajakun. Jakku on viimeksi ollut päälläni viime kesänä ja nyt sen väri vaikutti kivalta vaihtelulta siniselle, harmaalle tai mustalle, joita olen viime viikkoina useimmiten yhdistänyt valkoiseen. Lisäksi vuorettoman jakun ja hihattoman topin yhdistelmä tuntui mukavan vilpoisalta ja kesäiseltä.











Eipä olisi aamun sumussa tai päivän pilvisessä säässä uskonut, kuinka mukavan lämpimäksi ja kirkkaaksi sää muuttui. Vielä kuvia napsiessamme aurinko pysytteli pilvien takana, mutta oli jo niin kirkasta, että aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Olin kuitenkin jättänyt ne autoon, ja lähes joka kuvassa siristelen sitten silmiäni ja näytän kärsivältä. Laukkukin näyttää roikkuvan milloin mihinkin suuntaan vinksallaan, sillä olin tunkenut kaikki painavimmat tavarat sen toiseen päähän. Kun ihmettelin Puuhikselle, miksei hän huomauttanut hassussa asennossa olevasta laukusta, hän kuulemma luuli, että ihan tarkoituksella pidin sitä vinossa. No joo....

Nyt vielä iltalenkille. Oikein mukavaa tiistaita!