torstai 18. tammikuuta 2018

Ruokailutottumusten kimpussa

Reilu viikko sitten tässä postauksessa kerroin tämän vuoden tavoitteistani, joilla tähtään parempaan huolehtimiseen itsestäni ja hyvinvoinnistani. Tässä postauksessa palaan ruokavalio- ja -tottumusmuutoksiin, jotka ovat tavoitteissani.

 
Yleisesti ottaen ruokavalioni on aika hyvällä mallilla. Arkiruoka on pääsääntöisesti normaalia kotiruokaa: keittoja, laatikoita, salaatteja ym. perusruokaa, lihan syömiseni on vähentynyt parin vuoden aikana ja yhä useammin valmistan kasviruokia. Viikonloppuisin tosin panostan ruokaan ja ruuanlaittoon vähän enemmän ja syömme arkeen verrattuna ”paremmin”. Kermaa ja voitakin kuluu arkiruoanlaittoa enemmän.




Joulukuussa suklaa, makeat leivonnaiset, rasvaiset juustot maistuivat ja vuoden alkajaisiksi otin itseäni niskasta kiinni ja aloin muokata ruokavaliosta turhat höttöhiilarit, sokerit ja rasvat pois. En ole koskaan pitänyt "ton"-kuukautta oli sitten kyseessä sokeriton, herkuton, tipaton, lihaton tai mitä muita niitä nyt onkaan. En myöskään ole kokeillut ihmedieettejä painon alentamiseksi. Itselleni sopiikin paljon paremmin tarvittaessa ruokavalion järkeistäminen totaalisten kieltäytymisten tai pikadieettien sijaan. Pienen viilauksen jälkeen vihannekset ja kasvikset täyttävät jälleen puolet lautasesta, päivittäisen suklaasyöpöttelyn olen saanut kuriin, pahimman makeanhimon taltutan hedelmillä ja ruuista olen ylipäätään karsinut turhat kalorit. Tämä oli helpoin osuus ruokailuun liittyvistä muutostavoitteistani ja lähti helposti käyntiin.




Vaikein on kuitenkin vielä edessä. Vuodenvaihteessa pohdin, miksi en onnistunut karistamaan kesän aikana kertyneitä kiloja syksyn aikana. Tajusin, että suht hyvältä kuulostavasta ruokavaliosta huolimatta ruokailutottumukseni ja ruokarytmini ovat aivan viturallaan. Aamiaissmoothien tai -tuorepuuron jälkeen olen syömättä monta tuntia. Lounas jää väliin ja napsin vain jotain pientä suuhuni. Kunnon ruuan syön vasta illansuussa, jonka jälkeen pitkin iltaa napostelen mielelläni jotain. Olenkin jo kauan syönyt kulutukseen nähden aivan liian vähän ja harvoin. Tästä on ollut seurauksena se, että elimistö kärsii energiavajeesta ja elää säästöliekillä. Tilanteen tasapainottamiseksi aineenvaihdunta on hidastunut ja sen myötä energiankulutus vähentynyt. Paino ei laske, vaikka mitä tekisi.  

Nyt pitäisikin saada elimistö ja aineenvaihdunta heräämään opettelemalla syömään riittävän usein päivän mittaan. Lisäksi ruokailuni pitäisi siirtyä nykyisestä iltapainotteisuudesta aamu- ja lounaspainotteiseksi. Olen viikon verran yrittänyt opetella uusiin tapoihin etenkin aamiaisen monipuolistamisen ja lounaan suhteen. Totuttelu on ollut erittäin vaikeaa, sillä en millään pysty syömään niin paljon ja niin usein kuin pitäisi.

Pienen pientä kehittymistä on ehkä alkanut kuitenkin olla näkyvissä. En kaipaa kahta lämmintä ruokaa päivässä, mutta lämpimän lounaan korvaaminen hieman runsaammalla välipalalla tuntuu tässä vaiheessa hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi olen lisännyt välipalojen nauttimista ylipäätään. Hedelmät, rahka-annos marjoilla tai marjakeitolla, pähkinät tai paahdetut härkäpavut ovat hyviä energian tuojia.
Olen aina ollut huono syömään aamiaista ja päivä alkoi pelkän aamukahvin voimin. Kolmisen vuotta sitten innostuin smoothiesta, tuorepuuro tuli vaihtoehdoksi hieman myöhemmin. Aamupalan monipuolistaminen ei ole oikein lähtenyt vielä käyntiin, ei auta muuta kuin yrittää.



Katsotaan muutaman viikon jälkeen, missä mennään. 
Upeaa loppuviikkoa!

PS. Eikö ole ihana, Hellapoliisi.shopista ostamani valkoinen kerrosteline!






maanantai 15. tammikuuta 2018

Päivän asu ja viime viikon hauskin peli


Olen käyttänyt syksyllä ostamiani ruudullisia housuja ja bleiseriä useimmiten erikseen. Yhtenäisenä jakkupukuna olen pitänyt niitä aika harvoin, eikä tänne blogiinkaan ole tainnut päätyä yhtään kuvaa tuollaisesta kokonaisuudesta. Jakkupuku mielletään usein erittäin muodolliseksi asuksi ja moni karsastaa sen vuoksi puvun käyttöä. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä ole. Ruutukuosi tekee puvusta vaikkapa liituraitaan verrattuna astetta epävirallisemman ja asusteilla kokonaisuuden saa entistäkin rennommaksi. Viime viikolla yhdistin pukuun vaaleansinisen neuleen ja mokkanilkkurit, joten kokonaisuus oli kaukana virallisesta. 







Lopuksi vielä muutama sana viime viikon hauskimmasta tapahtumasta eli lauantaisesta pakohuonepelistä. Kyseessä on seikkailupeli, jossa osanottajat (2-6 hlöä) lukitaan huoneeseen ja heidän on tunnin sisällä selvitettävä tiensä ulos. Pelissä ei tarvita fyysisiä taitoja vaan loogisen päättelyn, luovuuden, havainnointikykyjen ja tiimiyhteistyön avulla löydetään ratkaisut, joiden avulla huoneesta pääsee pois tai kuten meidän tapauksessa, seuraavaan huoneeseen.

Olin saanut tyttäriltä lahjakortin Escape Roomiin, josta olin varannut meille monista vaihtoehdoista Black Love -nimisen pelin. Ensimmäiset minuutit menivät ihmetellessä, mitä pitää tehdä, mutta sen jälkeen peli alkoi sujua. Pelin kulkuamme seurattiin kameran kautta ja jos jumituimme pohtimaan jotakin ratkaisua liian pitkäksi aikaa, saimme lisävihjeitä. Hauskaa oli ja selvitimme ratkaisun 48 minuutissa! Enpäs nyt kuitenkaan paljasta pelistä tai sen kulusta sen enempää, jos vaikka joku teistä pelaa saman pelin.

Meidän pelimme oli tarkoitettu yli 18-vuotiaille, mutta pakohuonepeleistä löytyy vaihtoehtoja kaiken ikäisille, myös lapsille ja niitä järjestetään Helsingin lisäksi kaikissa suuremmissa kaupungeissa. 

Oletko pelannut pakohuonepeliä? Jos et, suosittelen kokeilemaan. 

Parvekkeellamme edelleen kukkivan pelargonin myötä kivaa viikkoa!





torstai 11. tammikuuta 2018

Raitamekko ja neuletakki


Mustavalkoraitainen mekko on yksi viime vuoden onnistuneimpia vaateostoksiani. Asusteita vaihtelemalla se sopii juhlia lukuun ottamatta tilanteeseen kuin tilanteeseen, joustava, mutta napakka puuvilla-elastaani-trikoo on miellyttävä päällä ja klassinen raitakuosi sekä suora malli ovat aina muodissa. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että mekko soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. 3/4-hihainen mekko oli mukava kesällä, mutta aivan yhtä käyttökelpoinen se on ollut näin talvisaikaankin jakulla tai neuleella asustettuna. Viime aikoina olen ollut niin tykästynyt paksun neuletakin ja mekon yhdistelmään, että kuvien asu on ollut viikon sisällä päälläni kahdesti.






Koruiksi valitsin kolme erilaista hopeaketjua, jotka olen tehnyt "litistetystä" hopealangasta eli  pantalangasta. Välirenkaiden kokoa ja määrää vaihtamalla ketjun ulkonäkö muuttuu selkeästi.



Hauskaa loppuviikkoa!





tiistai 9. tammikuuta 2018

Aktiivisesti uuteen vuoteen





En ole koskaan oikein lämmennyt uudenvuodenlupauksille, enkä sellaisia tehnyt tänäkään vuonna. Sen sijaan listasin itselleni muutamia tavoitteita ja toimenpiteitä, joita aion toteuttaa alkaneen vuoden aikana. Viime viikkojen ajan olen laiminlyönyt itseni ja yksi tärkeimmistä päämääristä tälle vuodelle on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Etenkin skarppaus niin ruokavalion kuin liikunnankin suhteen on enemmän kuin tarpeen.




Mutta palataanpa aluksi vuoden takaisiin tunnelmiin. Puhjenneen umpisuolen ja sitä seuranneen tulehduksen vuoksi paino oli pudonnut parissa kuukaudessa 5-6 kiloa. Leikkauksen jälkeen vatsa- ja ruuansulatusongelmat jatkuivat tammikuulle saakka, mutta sen jälkeen olo oli mitä parhain kilojen karisemisen vuoksi. Liikuntaa harrastin säännöllisesti, tein kävelylenkkejä ja kävin useamman kerran viikossa kuntosalilla. 


Koko kevään ajan jatkunut hyvä putki nuukahti kesän ja mökkikauden myötä. Vietimme paljon aikaa maalla ja siellä tulee aina syötyä niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja liikaa ja liian usein.  Kesän jälkeen tein pitkiä kävelylenkkejä päivittäin, mutta kuntosalilla käynti jäi "pitäisi aloittaa" -tasolle. Ja menköön vaikka kaamosväsymyksen piikkiin, mutta mitä pidemmälle syksy eteni, sitä harvemmin viitsin lenkille lähteä. Olotila onkin ollut kaikkea muuta kuin hyvä ja pirteä, paino nousi muutaman kilon, vyötärölle kertyi lisäsenttejä eikä yleis- tai lihaskunnossakaan ole kehumista.





Uuden vuoden alkajaisiksi päätin, että asioihin on tultava muutos ja terveelliset rutiinit on taas juurrutettava osaksi arkielämää. Mittavien elämäntapamuutosten sijaan päätin aloittaa pienillä, mutta tärkeillä muutoksilla, jolloin ne ovat realistisempia ja niistä on helpompi pitää kiinni.

Syksyn aikana unirytmi oli vinksahtanut ja oli sitten arki tai viikonloppu menin aivan liian myöhään nukkumaan. Tykkään iltaisin lukea sängyssä muutaman sivun ennen valojen sammuttamista. Sinänsä hyvä tapa, mutta sitä ennen ei pidä viettää tuntia somessa blogeja lukien tai instaa ja facabookia selaten. Liian useana aamuna kelloradion tullessa päälle takana oli vain 6 tunnin yöuni, joka ei minulle riitä alkuunkaan. Riittävän yöunen takaamiseksi unirytmi on saatava kohdalleen.

Monta vuotta sitten sekä silmälääkäri että optikko kehottivat lisäämään veden juontia. Tein työtä käskettyä ja hankin työpöydälle vesikannun, jotta muistin juoda pitkin päivää. Kotona pidän aina jääkaapissa sitruunalla, muutamalla marjalla tai vaikkapa mintun tai sitruunamelissan lehdillä maustettua vettä. Joulun aikaan veden juominen syystä tai toisesta väheni ja sen huomasi heti ihon ja silmien kuivumisena. Viime päivinä vettä on kulunut kahvin, teen ja ruokajuomien lisäksi 1-2 litraa päivässä.


Tiedän entuudestaan, että alkuinnostuksen puuskassa aloitan liikkumisen ylitehokkaasti, joka sitten kostautuu ja into laantuu jossain vaiheessa. Tällä kertaa aloitan tauon jälkeen liikkumisen maltillisemmin ja helpommilla tavoitteilla, joita voin matkan varrella nostaa. 

Vatsa- ja selkälihasharjoituksia sekä pieniä venytyksiä olen aloittanut tehdä kotona, seuraava steppi on kuntosaliharjoittelun aloittaminen. Vuoden alusta satunnaiset kävelylenkit vaihtuivat säännölliseen liikkumiseen. Polveni ja niveleni eivät kestä juoksemista, mutta reippailla pitkillä kävelylenkeillä saan hyvin kohennettua peruskuntoa. Pitkästä aikaa kaivoin esiin aktiivisuusrannekkeen ja kummasti kertyvien askelten seuraaminen motivoi liikkumaan. 



Liikunnan lisäämisen lisäksi ruokavalion ja ruokailutottumusten muutokset ovat tärkeässä osassa tavoitteiden toteutumiseksi. Niistä lisää myöhemmin.

Reipasta viikkoa!








sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikon 1 huiput

Voi että oli ihana herätä tänään, kun viime päivien synkän pilvisyyden sijaan taivas oli selkeä. Auringonpaiste tuntui ihanan virkistävältä ja oli ihan pakko päästä ulos. Parempaa ulkoilusäätä ei olisi voinut olla!



Viikko on jälleen vilahtanut ohi sellaista vauhti, että millään ei uskoisi, että uudenvuodenaatto oli vain viikko sitten. Juhlistimme uutta vuotta kotona rennoissa merkeissä. Olin valmistanut vähän pikkupurtavaa, jonka jälkeen nippa nappa jaksoin vielä lähteä katsomaan ilotulituksia. 





Kuusen veimme ulos ja joulukoristeet laitoin odottamaan ensi vuotta torstaina. Olohuone tuntui oudolta, kun kuusi ei enää hallinnut huonetta ja valot sekä koristeet oli korjattu pois odottamaan ensi vuotta. Muutaman valosarjan jätin vielä piristämää pimeää talvikautta.



Eilen kävin ihastelemassa Lux Helsinki -tapahtuman valoteoksia. Tuomiokirkon ja paloaseman valoshowt olivat kerrassaan upeita ja tykkäsin kovasti myös Koulupuistikon sadoista lyhdyistä. Teokset ovat nähtävillä 10.1. saakka, joten vielä ehdit käydä tutustumassa tämän vuoden teoksiin.










En seuraa jääkiekkoa mitenkään aktiivisesti, mutta pari-kolme kertaa kaudessa on hauska päästä katsomaan livenä Helsingin IFK:n otteluita. Viimeisen 6 vuoden aikana on vain käynyt niin, että jokaisessa matsissa, jossa olen ollut, IFK on hävinnyt. Vihdoinkin tiistaina taika murtui ja joukkue sai kotivoiton! Olipa hyvä matsi!




Vuoden ensimmäinen viikko sujui siis kivoissa merkeissä. Miten siellä päässä uusi vuosi on lähtenyt käyntiin?

Hyvää viikkoa!






torstai 4. tammikuuta 2018

Talvinen mekkoasu ja valinnan vaikeutta


Tänä aamuna alkaessani pohtia päivän vaatetusta oli heti itsestään selvää, että on mekkopäivä. Toisaalta eilen illalla oli mieleen putkahtaneet pitkävartiset mokkasaappaat, jotka ovat tänä talvena olleet olemattomalla käytöllä. Saappaat mielessä valikoin sitten mekkojeni joukosta mieleistä. Mustat mekot suljin (kerrankin) vaihtoehdoista heti pois, paria ruskeakuvioista harkitsin. Sitten silmät iskivät runsaasti kuvioituun sinisävyiseen mekkoon. Eri sinisten sävyjen, beigen, harmaan ja mustan joukossa oli myös ruskeaa, joten tummanruskeat saappaat sopivat hyvin jalkineiksi. 

Mekko on villan oloista ja näköistä, mutta mitä lie keinokuitua ja se on talveen sopivan lämmin, muttei hiostava. Lisäksi siinä on joustavuutta tuomassa hieman elastaania. Käyttömukavuutta lisää myös vyötärön kohdalla olevan toispuoleinen rypytys. Äärimmäisen mukava vaatekappale siis.


Useimmiten käytän mekkoa sellaisenaan, ilman jakkua tai muuta asustetta. Tänään kaipasin sen seuraksi jotain, mutta mitä. Siitä se pulma sitten syntyikin. Huivi ei näytä hyvältä römpsökauluksen kanssa, joten kokeilin muita vaihtoehtoja. Ajattelin, että talvisen mekon ja saappaiden kanssa karvaliivi olisi oikeinkin hyvä valinta. Ja teoriassa se olikin sitä, käytäntö oli sitten aivan muuta. Muhkea liivi on hyvä paksun neuleen tai takin parina, mutta ohuen mekon kanssa se oli liiankin runsas. Aukinaisena liivi valahti jotenkin hassusti hartioilta alaspäin ja sai ylävartaloni näyttämään painonnostajan kropalta. Napitettuna en taas halunnut sitä käyttää.


Sitten kokeilin ruskeaa bleiseriä. Se oli ihan jees, mutta ei. Tänään ei ollut jakkufiilis - ei sitten yhtään. Vaihtoon!


Lopulta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin neuletakki: lyhyt sininen vai ruskea. Eipä innostaneet nekään, joten en edes kokeillut. Lopulta mallasin pitkää tummansinistä ja se tuntui välittömästi oikealta valinnalta. Asu tuntui päällä todella rennolta, mutta oli kuitenkin siisti ja "toimistokelpoinen". 





Kylläpä joskus niinkin yksinkertainen asia kuin asusteen valinta voi olla vaikeaa. Onko teillä koskaan samanlaisia valinnanvaikeuksia?

Kivaa torstai-iltaa!