torstai 14. joulukuuta 2017

Röyhelökaulus ja liehukehihat neuletakin piristeenä




Usein tuntuu siltä, että parhaat vaatelöydöt tekee sattumalta ja silloin kun ei ole etsimässä kyseistä vaatekappaletta. Jokin aika sitten Kappahlissa silmiini sattui valkoinen paita, johon tykästyin. Vaikka se oli tuntuvassa alennuksessa, jätin sen ostamatta, sillä hakusessa oli jotain aivan muuta. Sen verran paita jäi kaivertamaan mielen sopukoihin, että muutamassa muussa kaupassa kierreltyäni palasin hakemaan sen. Loppujen lopuksi olen ollut enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Hyvin ohut kangas "nyppyineen" sekä pystykaulus pienellä röyhelöllä tekevät paidasta juhlavamman tavalliseen kauluspaitaan verrattuna. Olen käyttänyt paitaa pari kertaa hameen kanssa, kun tilaisuus on vaatinut hieman parempaa pukeutumista, mutta varsinaiseen juhlamekkoon ei ole ollut tarvista. Toisaalta paita sopii mainiosti myös arkipukeutumiseen näyttämättä liian hienolta. Päinvastoin, liehukehihat saavat tylsän tavallisen neuletakin näyttämään aivan toiselta ja tuo siten piristystä koko asuun.






Hyvää illan jatkoa!



maanantai 11. joulukuuta 2017

Viikon 49 huiput

Tuntuu, että mitä lähempänä joulu on, sitä nopeammin aika kuluu. Osa lahjoista on vielä hankkimatta, korttien postitus jää viime tippaan ja kaikista jouluisimmat koristeet ovat vielä laittamatta esille. Siitä huolimatta olen osannut olla stressaamatta, tulee se joulu ilmankin.

Viikko sitten, ensimmäiseksi adventiksi, sain kotiin luotua jo jonkin verran joulun tunnelmaa. Kyntteliköt, valosarjat ja jouluoksa koristavat ikkunoita, muutama tonttu seikkailee pitkin kotia (ne vaihtavat salaperäisesti paikkaa ja löytyvät milloin mistäkin) ja syksyn aikana tehostevärinä ollut ruskea vaihtui valkoiseen ja punaiseen. Muutamana viime jouluna pääväri on ollut valkoinen ja punaista on ollut vain pieni ripaus. Kuusenkin olen koristellut valkoisin ja hopeavärisin koristein. Tänä vuonna punaista löytyy enemmän ja kuuseenkin etsin kätköistä valkoisen lisäksi punaisia puukoristeita. Piti mallata punaista kaitaliinaakin uuden pöytäliinan päälle. Kiva siitä tulee, kunhan vielä silitän molemmat.


Mahtui viikkoon askarteluja ja kädentaitojakin. Joulukortit tein tänäkin vuonna itse ja Suomi 100 -teeman mukaisesti päädyin sinivalkoisiin väreihin.


Lauantaina kävimme ystävän tyttären yo-juhlissa, ja päivänsankarille tein hopeasta ja mustista hematiittikivistä kaulakorun. Korujen valmistaminen on jäänyt syksyn aikana vähemmälle, ja olen tehnyt koruja vain jos joku on sellaisen tilannut. Kylläpä "koruilu" tuntui jälleen mukavalta.



Itsenäisyyspäivän etkoja vietimme kaveripariskunnan luona illallisella. Isäntäpari oli nähnyt paljon vaivaa ja saimme nauttia suussa sulavista ruuista ja niihin sopivista juomista.



Itsenäisyyspäivän vietimme pääosin kotona rentoutuen ja hyvän ruuan parissa. Mätileivät ja hirvikäristys maistuivat ja ruokailun jälkeen piipahdimme vielä kaupungilla ennen Linnan juhlien tv-lähetystä. Helsingin jouluvalot ja -koristeet ihastuttavat kerta toisensa jälkeen.










Nyt vielä nimet kortteihin, jotta saan ne huomenna postiin.
Hyvää alkanutta viikkoa!





perjantai 8. joulukuuta 2017

Päivän asu


Viime yönä nukuin vähän levottomasti ja heräilin pitkin yötä. Joka kerta kuulin, kun tuuli vinkui ja sade ropisi ikkunaan. Käänsin kylkeä, vedin peiton tiukemmin ympärilleni ja olin  tyytyväinen, ettei ihan vielä tarvinnut nousta sängyn lämmöstä koleaan säähän. Iltapäivällä kotiin tultua sade oli lakannut ja tuulikin hieman laantunut, joten pääsimme ottamaan asukuvat ulkona.

Bleiseri, tällä kertaa syksyn lemppariksi osoittautunut ruutujakku, toi farkkujen ja valkoisen poolon komboon ryhtiä. Jalkineiksi valitsin kapeavartiset nahkanilkkurit, joiden jujuna ovat kitten heel -korot sekä jalkapöydän päällä oleva solki. Kapeasta kärjestä huolimatta kengät ovat yllättävän mukavat jalassa.






Koruiksi valitsin sulatuslasiset korvakorut sekä riipuksen, jotka tein jokunen vuosi sitten. Ne, kuten kellokin, sopivat muotonsa ja värinsä puolesta jakun ruutukuviointiin.




Rentouttavaa viikonloppua!




tiistai 5. joulukuuta 2017

Pitsinen pikkumusta


Tajusin tuossa eräänä päivänä, että en ole tullut julkaisseeksi täällä juuri lainkaan kuvia juhla-asuista. Eipä meillä jatkuvalla syötöllä juhlia ole, mutta aina silloin tällöin on tilaisuuksia, joihin pukeutuu tavallista huolellisemmin. Asukuvat ovat jääneet kuitenkin lähes poikkeuksetta ottamatta.
Meillä on tässä joulukuussa jos jonkinlaista illanistujaista ja juhlaa, joista ensimmäinen oli viime lauantaina. Olimme jo lähdössä, kun muistin asukuvat. Pikkukengät olin jo pakannut laukkuun mukaan otettaviksi ja taksikin oli jo tulossa, joten kunnon kuvauksiin ei ollut aikaa. Pari kuvaa näpsäistiin kuitenkin pikaisesti ja seuraavana päivänä otimme lisää kuvia paremmalla ajalla ja valotuksella.


Meidät oli kutsuttu viettämään pikkujouluja Suomi 100v merkeissä. Kutsussa todettiin "arvomerkit rintaan ja iloinen mieli mukaan....", josta sain hieman viitteitä pukukoodiin. Puuhis oli kuullut illan isännältä, että asu saattoi olla mitä vain farkkujen ja frakin väliltä. Mahdollisista arvomerkeistä huolimatta kyseessä eivät siis olleet pönötysjuhlat.

Itselläni ei arvomerkkejä ole, joten pitkä puku ei ollut sen puolesta tarpeen. Silti mietin kauan, laitanko pitkän sifonkisen hameen vai lyhyen juhlamekon. Lopulta päädyin pitsiseen pikkumustaan, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi.
Pitsivaatteet ovat heikkouteni ja varsinkin juhlapukeutumisessa ne ovat lemppareitani. Pitsikuosin lisäksi tykkään mekon aaltoreunaisista, hapsullisista hihansuista ja helmasta, jotka tuovat lisää näyttävyyttä.








Mukavaa iltaa ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!








sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikon 48 huiput

Onkos tullut kesä? Se tulee mieleen, kun vilkaisee meidän parvekkeelle työhuoneen ikkunasta. Toisen pään olen laittanut talvikuntoon, mutta toisella puolella jatkuu kesäisempi kausi. Oliivipuu näyttää viihtyvän erittäin hyvin edelleen ja pelargoniat kukkivat lähes yhtä kauniisti kuin kesällä.
Vallitsevaa säätä katsoessaankaan ei kyllä uskoisi, että vietämme ensimmäistä adventtia: vettä sataa kuin pahimman syysmyrskyn aikana. Minä en ole viitsinyt astua jalallanikaan ulos, vaikka toisaalta mieli tekisi. Olin suunnitellut lähteväni Tuomaan markkinoille, mutta tuossa sateessa ei todellakaan huvittanut. Sen verran olen nenääni ulkoilmaan laittanut, että avasin parvekkeen yhden lasin pönkittääkseni pienet kuusentaimet tukikeppien avulla tiukemmin multaan. Kova tuuli ravisteli niitä niin, että pelkäsin taimien lentävän tuulenpuuskan mukana. Joulutunnelmaa onneksi voi luoda kotiin oli sää sitten mikä tahansa.




Joulumarkkinat ovat yksi oleellinen osa joulutunnelman virittäjistä. Aina en edes osta mitään, mutta monesti saan hyviä lahjavinkkejä ja minusta on ihana vain käydä fiilistelemässä niin markkinoilla kuin joulun ajan pop-up -myymälöissäkin, tuoksutella joulumaisia aromeja, ihastella myynnissä olevia käsitöitä, nauttia joulukoristeista ja valoista sekä maistella jouluherkkuja. Minulle joulumarkkinakauden avauksena toimivat Tampereen kädentaitomessut, jotka järjestetään yleensä marraskuun kolmannen viikon päätteeksi. Viime vuonna messut jäivät väliin, mutta tänä vuonna pääsin jälleen käymään siellä. Yritän aina järjestää niin, että pääsen messuille perjantaina, jolloin kuvittelen porukkaa olevan hieman vähemmän. En tiedä, pitääkö paikkansa, sillä ainakin tänä vuonna väkeä oli todella paljon. Mielettömiä käsityön tuotoksia olisi ollut tarjolla pilvin pimein, mutta tällä kertaa keskityin ostoksissani lähinnä koru- ja askartelumateriaaleihin ja hankin mm. kivi- ja siemenhelmiä, hopealevyleikkurin, ruosteiseksi käsitellyn kulkusen sekä pieniä muotteja. Kerrankin pysyi suurin piirtein ennakkosuunnitelmani mukaisessa hankintalistassa enkä sortunut suurempiin heräteostoksiin.





Joulunalusaikaan minut valtaa askarteluinto. Joulukortit olen tehnyt jo monen vuoden ajan itse, jonka lisäksi näpertelen milloin mitäkin jouluista. Tonttuoven lisäksi olen tänä vuonna innostunut valmistamaan ovikoristeita vanhoista hevosenkengistä. Pari viikkoa sitten näytin täällä ensimmäiset kokeiluni, sen jälkeen olen tehnyt muutaman lisää ja ainakin neljä on vielä tilauksessa. Näitä on kiva tehdä. Poikatonttuisen koristeen vein eilen kylätuliaisiksi ystäville, tyttötonttu pääsi roikkumaan omaan ulko-oveemme.




Viime vuonna meillä ei ollut yhtä ja ainoaa "oikeaa" adventtikynttiläasetelmaa vaan  adventtisunnuntaisin sytytin kynttilät vaihteleviin kynttiläjalkoihin. Tänä vuonna adventtikynttiläasetelmana toimii peltinen teline valkoisine kynttilöineen. Olen etsinyt niin kaupoista kuin messuiltakin läkkipeltisiä numerokylttejä, mutta huonolla menestyksellä. Niinpä vaihtoehtona oli tehdä numerolaput itse. Pellin korvikkeena käytin varastoista löytynyttä hopean väristä paksuhkoa paperia. Mulla on todella huono käsiala, joten en edes yrittänyt kirjoittaa numeroita itse. Sen sijaan leikkasin mainoslehtisestä sopivan kokoiset ja mieluisalla fontilla olevat numerot, väritin ne mustaksi ja liimasin kiinni lappusiin. Laput roikkuvat kynttilöissä kauniimmin, kun ne on pujotettu juuttinaruun välirenkaan kautta. Numerolapuista tuli kivan näköiset, mutta paperisina eivät valitettavasti kestä tulevia vuosia. Jos joku teistä lukijoista tietää, mistä voisin ostaa läkkipeltiset kyltit (vaikka ilman numeroitakin), vinkatkaapa.


Aika monella on varmasti sama seikka kun minulla, että päälle iskee hinku johonkin syömiseen tai juomiseen. Nyt pinnalla ovat olleet marjakeitto ja inkivääri. Puuhis oli hammasoperaatiossa parisen viikkoa sitten, ja suussa olevan leikkausarven ja tikkien vuoksi joutui muutaman päivän ajan syömään sileää ja kylmää ruokaa. Meillä syötiin usein kasvis- ja juuressosekeittoja (maistuivat kuulemma kylminäkin hyviltä), joiden lisäksi keitin marjakeittoja. Niihin jäi itselläni himo. Ai että, olin kokonaan unohtanut, kuinka hyvää itse tehty marjasoppa on sellaisenaan tai mannapuuron kanssa. Lähes päivittäin olen syönyt sitä kuitenkin rahkan kanssa. Tosi hyvä, vähäkalorinen ja terveellinen välipala.


Inkivääri-into on kestänyt jo pidemmän aikaa. Kuivattuja, sokeroimattomia inkivääripaloja saatan napsia karkin korvikkeena, mutta uusin innostukseni on inkiväärivesi. Sen valmistaminen on erittäin helppoa. Kiehautan vajaan puolen tunnin ajan noin 100 g kuorittuja ja paloiteltuja inkiväärin paloja litrassa vettä. Siivilöin ja jäähdytän veden ja pullotan sen pieniin pulloihin. Inkiväärivettä lisään aamuisin sitruunaveden joukkoon, mutta sitä voi lorauttaa myös smoothieen tai teekupposeen ja maustettu vesi sopii myös ruuanlaittoon. Halutessaan sitä voi maustaa vaikka hunajalla tai kuusenkerkkäsiirapilla.  Maistuuko inkiväärivesi tai oletko kokeillut sen valmistamista?


Tunnelmallista adventtisunnuntain iltaa!