Vesimelonin sävyjä

Kesä-heinäkuun vaihteessa näin Mäntässä käydessäni vadelmanpunaisen kukkahameen. Mulla on ollut lähes samanlainen hame joskus vuosia sitten ja tuolloin käytin sitä monena kesänä, ennen kuin se tuli käyttönsä päähän. Tykkäsin kovasti hameen kesäisestä väristä, kuosista ja vilpoisasta mallista ja nyt kun vastaava sattui löytymään, ostin sen välittömästi. Harmittavan vähän olen päässyt käyttämään hametta, mutta eilisen lämmin ilma oli oikein sopiva kepeälle kesähameelle. 

Lopullisen kimmokkeen eiliseen valkoiseen ja punaiseen asuun antoi Essien kynsilakka. Ostin toissapäivänä elokuun Gloria-lehden, jonka mukana tuli pieni Essien kynsilakkapullo, sävy Watermelon. Sitä piti tietysti heti kokeilla ja kun sävy oli ihanan pirteä ja kesäinen, innostuin lakkaamaan myös varpaan kynnet samalla sävyllä. Olipa sävy sitten vesimelonia tai vadelmaa, lakka ja hame olivat täsmälleen samaa väriä - hauska sattuma!

Yleensä kätköistäni löytyy asun kuin asun väreihin sopivat korut. Nytpä kävi niin, että vaikka vaaleanpunaisia, pinkkejä ja punaisia koruja on useitakin, juuri oikean sävyistä settiä ei tähän asuun löytynytkään. Täytyypä tehdä asialle jotain; vadelmanpunainen rannekoru olisi pirtsakka yksityiskohta.

Ihastuttavaa loppuviikkoa!

Viikon 30 huiput

Viikko sitten viikkokooste jäi väliin ja eilenkin aloittamani teksti jäi kesken, kun saimme kavereilta ex-tempore kutsun. Tässä lopulta muutama kohokohta parin viime viikon ajalta.

Alennusmyynnit ovat toistaiseksi jääneet osaltani lähes täysin käymättä. Jotain pientä olen ostanut maalla lähipaikkakuntien kaupoista, mm. vaaleansinisen pellavapuseron ja –jakun sekä puuvillaisen luumunvärisen topin, jonka kaula-aukon kauniiseen malliin ja kirjailuun tykästyin. Väri tuntui aluksi hieman erikoiselta kesävaatteen väriksi, mutta yhdistettynä valkoiseen asuun se onkin aika kiva.

Tulimme loppuviikosta kotiin ja perjantaina kävin tsekkaamassa muutaman kaupan aletarjonnan. Tarvitsisin paritkin uudet siistimmät housut, joita en tällä kertaa löytänyt. Sen sijaan löysin neuleen sekä paitiksen, joiden persikan väri ovat mukava lisä normaaliin vaateväritykseeni sekä valkoisen pitsikuviollisen hameen. Kaipasin jo viime kesänä valkoista ajatonta kesähametta, mutta sopivaa ei sattunut kohdalle. Nyt lykästi.

Muutaman aleostoksen lisäksi olen tänä kesänä tehty löytöjä maalla kylän kirpputorilta. Sieltä olen saanut hankittua pihatuoleja, istuinpehmusteita sekä muuta kivaa pientä. Juhannuksen aikoihin bongasin hopeanvärisen kynttilänjalan ja viime viikolla sieltä löytyi kristallinen. En ole mikään krumeluurin ystävä, mutta jokin tässä raskaassa kimallekynttelikössä viehätti ja se lähti mukaan. Vielä en ole ehtinyt polttaa siinä kynttilöitä, mutta eiköhän pian ole sen aika, illat kun alkavat olla jo sen verran pimeitä.

Mökin linnunpoikaset kehittyivät nopeasti ja oli kiva seurata, miten lähes höyhenittömistä rääpäleistä kehittyi suloisen pehmeän näköisiä palleroita. Poikaset nukkuivat suurimman osan aikaa, parin viimeisen päivän aikana ne kuitenkin tuijottivat vihaisen näköisinä takaisin, kun kävin kurkkaamassa pesään. 

Puuhis sai ikuistettua viime hetkellä kännykällään hetken, kun viimeinen poikasista jätti pesän. Ensin se pyrähti puolen metrin päähän pyykkinarulle, josta sitten lähti ihan oikeasti lentoon. Hassua, miten lyhyessä ajassa linnunpesään tottui ja monta päivää linnunpoikasten lähdön jälkeen tuli useasti vilkaistua, olisiko emo ruokkimassa poikasia. Tuntui ihan oudolta, kun pesä olikin aivan tyhjä.

Olemme saaneet seurata toisenkin lintuperheen eloa. 1900-luvun alussa rakennettu vanha navetta toimi kunnostettuna usean vuoden ajan mm. hevostallina. Hevosia ei enää ole muutamaan vuoteen ollut ja viime vuonna järjestelin itselleni yhteen tyhjäksi jääneeseen karsinaan puuhastelutilan. Esim. kukkien ja yrttien istutus ruukkuihin hoituu paljon mukavammin, kun sen voi tehdä pöydän ääressä, jossa kaikki tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Tänä vuonna jaoin työtilan ”alivuokralaisen” kanssa: pääskyset keksivät rakentaa pesän katon rajaan. Niiden mielestä tosin minä olin se ylimääräinen, joka häiritsi heidän pesimisrauhaansa. Häirinnästäni huolimatta viisi poikasta siellä kasvoi ja niin nopealiikkeisiä olivat, etten kunnon kuvia onnistunut nappaisemaan. 

Tuntuu, että nykyisin mulla soi päässä jatkuvasti jokin kappale ihan kyllästymiseen asti. Reilun viikon ajan olen hyräillyt Haloo Helsingin Pulp Fictionia. Tässäpä hyvä korvamato teillekin!

Mukavaa viikkoa!

Rento kesäasu

Päivän asukuvat on otettu viime viikolla, jolloin pikaisen kotikäynnin jälkeen lähdimme takaisin maalle. Tarvitsin muutamia keittiötarvikkeita, koukkuja, tuolin pehmusteita jne. ja kun maalle mennessämme Tampereen Ikea on sopivasti matkan varrella, pysähdyimme tekemään näitä tarvikeostoksia sieltä. Samalla oli hyvä hetki napata kuvat rennosta matka-asusta.

Päivä oli jälleen kerran tälle kesälle niin tyypillinen – ei kovin lämmin, mutta toisaalta ei kylmäkään. T-paidalla ei siis ihan pärjännyt, mutta sen päälle riitti hyvin ohut paitis. Mulla on muutama tällainen puuvillainen tai pellavainen paitis, joita tykkään käyttää nimenomaan kesäisin takin, jakun tai neuleen korvikkeena. Paitis mahtuu vaikkapa käsilaukkuun, ja jos ilma muuttuu viileäksi tai tarvitsee suojaa auringolta, se on helppo vetäistä ylle. Nämä ”kesäpaitikseni” ovat niin kevyitä ja helppoja, joten yleensä pakkaan aikakin yhden mukaan myös ulkomaan matkoille.

Kuvissa näkyvän paidan aplikoitu kuosi sopii täydellisesti kesään ja yhdistettynä t-paitaan, canvas tennareihin sekä kuluneisiin farkkuihin tämäkin kauluspaita on kaikkea muuta kuin tärkeän virallinen.

Oikein mukavaa viikon jatkoa!

Raitamekossa

Tänään tulimme käymään kotona pikavisiitille ja lähdemme jo huomisaamuna takaisin maalle. Syynä pikaiseen kaupungissa käyntiin on eräs asunto, josta olemme kiinnostuneita ja jossa oli tänään näyttö. Olemme jo pidemmän aikaa pohtineet asunnon vaihtoa ja nyt kun kiinnostavassa kohteessa oli esittely, halusimme käydä katsomassa sen.

Olin toiveikkaana vienyt monet kesämekoistani ja sandaaleista maalle, enkä ottanut sieltä vajaan vuorokauden mittaiselle reissulle mukaan kuin likapyykin. Maalta lähtiessä farkut, t-paita ja neuletakki oli passeli asu, mutta kun kotona sää oli paljon odotettua lämpimämpi, piti kaivella jotain säähän sopivampaa ylle. Kaappien kätköistä löytyi viime kesänä ostamani midi-pituinen raitamekko, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt tänä vuonna. Se osoittautuikin loppujen lopuksi oikein mukavaksi vaihtoehdoksi näin lämpimänä päivänä.

Asunto oli vieläkin parempi, mitä olimme ajatelleet. Nähtäväksi jää, tuleeko siitä uusi kotimme.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Viikon 27 huiput

Viime viikolla palasimme maalle loman viettoon. Olimme kaupungissa vain muutaman päivän ja siinäkin ajassa oli monta asiaa muuttunut ja edistynyt. Ennen niitä kuitenkin muutama sananen parista kosmetiikan ikisuosikeistani.

Tallinnan reissulla shoppailut jäivät minimiin, enkä myöskään sortunut laivan tax-freessä ylettömiin ostoksiin. Pari suosikkituotetta kyllä hankin ja viikon aikana olen jälleen kerran todennut, että ne molemmat ovat tuotteita, joihin en ole löytänyt itselleni sopivampia vastineita. 

Cliniquen kasvovettä olen käyttänyt vuosikausia ja hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen. Vaikka puhdistaisin ihoni millä tuotteilla tahansa, vasta tällä saan viimeisteltyä ihoni putipuhtaaksi kuivattamatta sitä liikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen ihooni ilmestyy epäpuhtauksia ja näppyjä, jos tuotteen käyttö on jäänyt väliin. Niinpä tätä kasvovettä on aina mukana lähdinpä sitten reissuun minne tahansa.

Käytin monen kuukauden ajan erimerkkisiä ripsivärejä ja ihan ok:lta ne vaikuttivat. Mikään ei kuitenkaan herättänyt Tätä täytyy ostaa uudelleen -tunnetta. Nyt sitten otin jälleen käyttöön vanhan suosikkini eli Sensain 38°C maskaran. Aivan ihana tuote, ei varise tai leviä päivän aikana silmien alle, ei kirvele, kestää kosteuden ja helppo puhdistaa (monet ovat tosin tästä eri mieltä). Otan  mielelläni vastaan hyviä vinkkejä korvaavasta (vesiliukoisesta) tuotteesta, mutta tauon jälkeen 38 ripsari tuntuu taivaalliselta.

Sitten näihin luonto- ja maallaolon iloihin.
Lähtiessämme lintuemo jäi hautomaan mökin seinustalle viittä munaa. Kolme niistä loppujen lopuksi kuoriutui. Poikaset näyttivät onnettomilta ja höyhenittömiltä nukkuvilta rääpäleiltä, kun ensimmäisen kerran kurkistin pesään ja todennäköisesti ne olivat kuoriutuneet vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Jo parin tunnin kuluttua nokat kuitenkin aukenivat kummasti ruokaa odottaen.

Minikasvihuoneessakin oli tapahtunut edistystä: Kirsikkatomaattien varret olivat kasvaneet ihan älyttömästi ja hipovat jo minikasvihuoneen kattoa. Enpä ollut tajunnut latvoa niitä ajoissa ja sitä ei varmaan voi enää tässä vaiheessa tehdä, vai! Mutta ensi vuonna olen sitten taas viisaampi, kun tuli tämäkin asia opeteltua kantapään kautta. Toisessa pensastomaatissa alkaa näkyä jo jokunen raakile.

Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin yksi chileistä. Siihen oli ilmestynyt monta senttiä pitkä raakile ja pari pienempääkin oli jo kehittymässä. Vähänkös olen ylpeä elämäni ensimmäisistä chileistä, vaikka epäilenkin, että ne eivät ole vaatimattomien puutarhuritaitoni vaan pikemminkin minikasvihuoneen ansiota.

Kirsikat sekä kotimaiset herneet ja mansikat ovat niitä heinäkuun herkkuja, joita voisin syödä litratolkulla ja oikeasti täytyy pitää huoli, etten ahmi niitä ihan ylettömiä määriä. Ensin sitä ottaa yhden maistijaisiksi, sitten toisen, kolmannen, neljännen.... Lohduttaudun sillä, että ovathan ne parempi vaihtoehto kuin vaikkapa suklaa, jota myös voin syödä kerralla vaikka kuinka paljon. Ja vaikka vesimelonia on tarjolla ympäri vuoden, kesäisin se maistuu erityisen hyvältä ja käytän sitä tosi paljon esim. salaateissa.

Ensimmäiset liljat olivat puhjenneet kukkaan poissaolomme aikana. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, niin
hehkuvat kukat ovat kertakaikkisen upeita.

Kivaa kesäviikkoa!

Perjantain torikäynnillä sinistä ja nudea

On se hassua, kuinka normaalit ja pienetkin asiat tuovat päivärutiineihin vaihtelua, kun viettää aikaa ja lomaa maalla. Eilen tämä pieni lisä normikauppareissuun oli torilla käynti isäni ja Puuhiksen kanssa. Viikonlopun ostosreissumme suuntautui Mänttään, jossa sopivasti sattui olemaan viikon toripäivä. Lähitienoon pienillä paikkakunnilla on nimittäin vain kerran viikossa toripäivä ja mahdollisuuksien mukaan sehän on tietysti hyödynnettävä. Vaikkei toreilta aina ostoksia teekään, on silti mukava kierrellä ja katsella niin kojuja kuin kanssakävijöitäkin. 

Tarjonta oli hyvin tyypillinen näille ”pikkutoreille” eli tuoretarvikkeiden lisäksi vaatteita, laukkuja, koruja, koriesineitä, kirppistavaroita jne. Kaikki kojut tuli käytyä läpi sekä mansikat ja herneet maisteltua. Tietysti piti katsastaa myös korumyyjien kojut ja samoin kuin muutama vaaterekki, joista pilkotti pitsiasuja. Nehän täytyy aina käydä läpi, ties mitä löytöjä voi eteen tupsahtaa, vaikka vähän huvittaakin nuo jätesäkkiä muistuttavat vaatevarastot. Tällä kertaa pitsi-ihanuudet samoin kuin korutkin jäivät rekkeihin ja telineisiin.

Toriostokset jäivät lopulta pariin hernelitraan, mansikoitakin kun päätimme hakea ”luottotoimittajaltamme” eli läheiseltä mansikkatilalta. Sieltä olen jo useamman vuoden ajan käynyt noukkimassa niin päivittäiset herkuttelumansikat kuin pakastettavatkin marjat talven varalle. 

Eilinen sää oli oikein aurinkoinen ja yllättävän lämmin. Torikäynnin jälkeen totesinkin, että ohut neuletakki alkoi tuntua liiankin kuumalta lisältä asuun. Muuten sinisen ja nuden sävyinen asu oli oikein rennon huolettoman tuntuinen. Koruina mattahopeinen setti, jonka tein monta vuotta sitten. Kevyt ja simppeli malli sopii kepeään kesäpukeutumiseen ja olenkin käyttänyt setin koruja usein nimenomaan kesäisin.

Ihanaa viikkistä!

Viime viikolla Tallinnassa

Viime viikon torstaina vietimme päivän Tallinnassa ja tavallisen kaupoissa kiertelyn sijaan kiertelimme kaupunkia. Olin kuullut paljon sataman läheisyydessä, vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevasta Kalamajan alueesta, mutta en ollut aiemmin käynyt siellä. Nyt kun päivä oli mitä kaunein, päätimme tutustua alueeseen.

Kalamaja on noussut parin vuoden aikana Tallinnan trendikkäimmäksi alueeksi. Se on kaupungin vanhimpia asuinalueita ja toiminut nimensä mukaisesti kalasatamana, myöhemmin sinne nousi myös lukuisia tehtaita. Viime vuosien aikana vanhoja teollisuusrakennuksia sekä aikoinaan asuintaloiksi rakennettuja taloja on kunnostettu ja niihin on avattu pieniä putiikkeja, gallerioita, kahviloita, baareja, sisustusliikkeitä jne.

Näiden lisäksi alueella on lukuisia ravintoloita, baareja ja kahviloita, joiden hintataso on huomattavasti alhaisempi kuin esim. vanhassa kaupungissa.

Me kävimme syömässä Kalamajan tunnetuimmassa ravintolassa, F-Hoonessa. Paikka oli tupaten täynnä ja asiakaskunta näytti koostuvan pääasiassa turisteista toisin kuin monet muut ravintolat, joiden ohi kävelimme. Paikka tuntui rennon viihtyisältä ja ruoka oli erittäin hyvää. 

Kalamaja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Vaikka vietimmekin siellä monta tuntia, näkemättä ja kokematta jäi vielä monta mielenkiintoista kohdetta. Seuraavan Tallinnan matkan aikana täytyy alueella käydä uudelleen. Onko Kalamaja teille tuttu?

Hauskaa viikon jatkoa!