Kesäisesti beigessä

Parin kokomustan asun jälkeen vaihteeksi otoksia vaaleammasta asusta, joka ylläni oli eilen. Kävimme jälleen Mäntässä ja paluumatkalla tiluksille piipahdimme napsimassa asukuvat Vilppulan venesatamassa. Sekin on oikein mukava ja kaunis paikka, vaikka onkin kooltaan Virtojen vastaavaa pienempi ja vaatimattomampi. Jos liikutte hoodeilla, kannattaa pistäytyä.

Päivä oli mukavan aurinkoinen ja kepeä silkkipusero oli juuri sopivan vilpoisa lähes hellelukemiin yltäneessä säässä. Tykkään tosi paljon vesiputous-kauluksisista paidoista ja niitä onkin sitten kertynyt kaappiin muutamia. On ohuita kesäisiä kuin paksumpia ja lämpimiä. Kaulus olikin yksi niistä yksityiskohdista, joihin tykästyin, kun näin tämän paidan talvella alennusmyynnissä.

Korut on mun juttu ja useimmiten käytän niitä myös maalla ollessani. Eilisen asun korut olivat tavalla tai toisella itselleni nostalgisia:

Kaulakorun olen tehnyt vuosia sitten hopeaharrastusurani alkumetreillä. Korun takaosa on hyvin yksinkertaista Muinaisketjua, johon liitin simppeleitä, kolmen juotetun hopearenkaan muodostamia kolmioita. Koru oli ensimmäisiä töitä, joilla opettelin renkaiden ja ylipäätään hopean juottamista.

Myös sormus on vuosia sitten tekemäni harjoittelutyö. Kivenistutuksen opettelu on helppo aloittaa suurilla, 6mm-8mm:n läpimittaisilla kivillä ja shamppanjan värinen kivisormus oli yksi niistä sormuksista, joihin harjoittelin kartiomallisen kiven istutusta hopearunkoon.

Ranneketjun on joku aikoinaan nimennyt ”Roosaksi”. Mulle sen sijaan isot sivurinkulat tuovat mieleen Mikki Hiiren, joten itse kutsun ketjumallia tuolla mielleyhtymäni nimellä. Tämäkin koru on yksi ensimmäisistä hopeakorutekeleistäni.

Aurinkoista perjantaita!