Käärmekuosinen mekko

Koko syksyn ajan olen ihastellut kaupoissa ja kuvissa käärmekuosisia vaatteita ja mieli on tehnyt hankkia trendihame itsellekin. Soutaessa ja huovatessa ostaako vai eikö osta -päätöksen kanssa, muistin, että jokunen vuosi sitten ostin mekon kyseisessä printissä. Muistelin laittaneeni mekon kierrätykseen muuton yhteydessä, mutta pienen etsimisen jälkeen se löytyi kuin löytyikin kaapin kätköistä. Joulukuun alkupuolella mekko pääsi jälleen käyttöön parin vuoden tauon jälkeen.  

Työvaatetus ja eläinkuosit on yhdistelmä, joka trendikkyydestään huolimatta jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä eläinprintit eivät mauttomuudessaan kuulu missään nimessä työpukeutumiseen, toisten mielestä ne tuovat piristävän tuulahduksen toimistotyyliin. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Käärmekuvioiset housut tai kirkkaat kuosivärit eivät tosin ole makuni tai tyylini mukaiset, mutta pienessä määrin tai yhdistettynä yksivärisiin, neutraaleihin sävyihin eläinprintti sopii vallan mainiosti omaan työpukeutumiseeni.

Mekon ruskeasävytteinen kuviointi on suhteellisen maltillinen ja kun vielä lisäsin ylleni lämmikkeeksi beigen neuletakin, kokonaisvaikutelma rauhoittui entisestään.

Olen viime kuukausina vähentänyt vaatehankintoja radikaalisti. Voinkin taputtaa itseäni selkään, että olinpas nokkela, kun jälleen kerran uuden vaatteen ostamisen sijaan päädyin ottamaan uudelleen käyttöön hyväksi havaitun, vanhan vaihtoehdon!

Viihtyisää lauantaita!

Jouluisia tunnelmia

Joulu tuli ja meni. Tässä kuvin ja sanoin tunnelmia meidän joulun vietostamme.

Joskus muinoin koristelin kodin jouluksi vain punaisilla koristeilla. Sittemmin väri vaihtui täysin valkoiseen ja pari viime vuotta koti on sonnustautunut puna-valkoiseen asuun. Siihen päädyin myös tänä vuonna ja punainen ja valkoinen näkyi niin koriste-esineissä ja -tyynyissä, kukissa kuin joulupöydässäkin. Myös kuusen melko minimalistinen koristelu toisti samaa värimaailmaa.

Vuosi vuodelta on joulustressitasoni laskenut ja nykyään osaan ottaa joulun vastaan rennosti ja turhia huolehtimatta. Ensimmäisen ja ainoan työlistan laadin aatonaattona aamukahvia juodessa ja senkin vain siksi, että hahmotin paremmin hommat, jotka pystyin tekemään jo sunnuntaina. Kinkun paistuessa mm. valmistui bataattilaatikko ja rosolli. Viime vuonna olin pyhästi päättänyt, että hankin ja paperoin lahjat hyvissä ajoin ennen joulua. Toisin kävi ja viimeiset lahjat käärin vasta sunnuntai-iltana. Siitäkään en kuitenkaan ottanut paineita ennakkoon.

Aattona kokoonnuimme meille perinteiseen malliin isolla porukalla. Blogissa julkaistavia kuvia en ottanut yhtäkään; joulusaunan jälkeen aattoillan valmisteluiden aikana kuvaaminen ei edes juolahtanut mieleen, myöhemmin keskityin läheisten kanssa vietettävään laatuaikaan.

Tyttäreni jäivät meille yöksi ja kun he joulupäivänä olivat lähteneet jatkamaan joulun viettoa isänsä luokse, meidän joulumme jatkui kahden kesken. Jouluruokien jälkeen oli ihanaa rentoutua kirjojen ja elokuvien parissa suklaata nauttien höystettynä tilkalla viiniä tai glögiä.

Tänäkin vuonna toistui yksi jouluperinne - nimittäin ylensyönti. Mätileipiä ja muita kalapöydän antimia samoin kuin perinteisiä laatikoita ja kinkkua tuli nautittua aivan liikaa ja suklaakin maistui enemmän kuin olisi ollut järkevää. Häpeäkseni tunnustan, että vietin sekä jouluaaton että -päivän tyystin sisätiloissa. Niinpä tapanina olikin kerrassaan ihana lähteä päiväkävelylle sulattelemaan parin päivän syömisiä ja tuulettamaan päätä upean raikkaassa talvisäässä.

Viiden kiireettömän vapaapäivän jälkeen työt taas kutsuivat.
Oikein mukavia välipäiviä ruudun toiselle puolelle olitpa sitten vapaalla tai töissä!

3 x burgundia

Innostukseni viininpunaiseen on jatkunut koko syksyn ajan voimakkaana ja olen käyttänyt väriä vaatetuksessa vähintään kerran viikossa. Asukuvia olen viime viikkojen aikana ottanut harvoin ja eikös useimmat niistä ole sattumoisin juuri niinä päivinä kun ylläni on jotain burgundia. Kokosin tähän kuvat kolmesta tällaisesta asusta.

Musta-viininpunaisen tunikan ja keinonahkaisten housujen yhdistelmä oli ylläni viime lauantaina. En useinkaan suosi pukeutumisessani tunikoita, mutta tästä kyseisestä olen pitänyt erittäin paljon. Malli on leikkauksen ja rypytysten ansiosta mukavan väljä, mutta ei kuitenkaan telttamainen. Vesiputouskaulus ja etumuksen pystynappirivistö toimivat myös kivoina yksityiskohtina.

Marraskuun puolivälissä tekemälleni Tallinnan matkalle varustauduin burgundiin neuletakkiin ja nilkkureihin sonnustautuneena. Nilkkurit ostin pari vuotta sitten Tallinnasta. Ne ovat äärettömän hyvät jalassa, itse asiassa paljon mukavammat kuin sneakersini. Ne jalassa jaksoin hyvin kävellä pitkin vanhankaupungin mukulakivikatuja.

Lopuksi työasu marraskuun alkupuolelta. Puolipoolo neule ja väljät vajaamittaiset housut muodostavat rennon, mutta riittävän siistin toimistoasun. Yhtenäistä kaikille kolmelle kokonaisuudelle ovat nilkkurit ja kivihelmistä tekemäni korvakorut. Korvikset nimesin aikoinaan Rypäleeksi, sillä ne tuovat elävästi mieleeni viinirypäleet.

Tässä oli kerralla nyt sellainen burgundipläjäys, että lupaan olla postaamaatta piiiitkään aikaan viinipunaisia asuja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Marraskuun huiput

Vaikka marraskuun pimeys tuntuu aika ajoin ankealta, ja monet sanovat sen olevan vuoden synkintä aikaa, en tunnusta itse kärsiväni yleensä kaamosväsymyksestä tai -masennuksesta. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen vetämättömissä. Sen kerran kun olen ollut kotona ajoissa, illat ovat kuluneet enemmän tai vähemmän sohvan ja nojatuolin syövereissä laiskotellen. Vai pitäisikö todeta hieman kauniimmin: olen keskittynyt rentoutumiseen ja työpäivän rasitteista toipumiseen, heh :) Kun muistelen viime viikkoja kännykkäkuvien muodossa, huomaan, että olen loppujen lopuksi tehnyt muutakin kuin lekotellut. Katsotaanpas, mitä kuukauteen mahtui.

Heti kuukauden alkajaisiksi kävimme maalla ja päätimme omalta osaltamme mökkikauden. Haravoinnin ja lyhtyasetelmien kokoamisen lisäksi kippistelin lonkeron harmaalle järvimaisemalle.

Parvekeruukkuihin vaihdoin syysistutukset lokakuussa, nyt sain viimeisteltyä ne pienillä maalta tuoduilla kuusentaimilla. Samalla ripustimme ensimmäiset kausivalot.

Olen ottanut kaiken ilon irti kaupunkikuvaan vähitellen ilmestyvistä kausi- ja jouluvaloista sekä joidenkin kauppojen eteen asetetuista lyhtyjen loisteesta. Aamuisin on ollut ihana seurata, mitä uutta on yön aikana ripustettu työmatkareitin varrelle.

Työkavereiden kanssa kävimme Kaupunginmuseon Pelko-näyttelyn avajaisissa. Näyttelyssä voi kohdata omat pelkonsa ja tutustua muiden pelkoihin. Mutta enpäs kerrokaan niistä sen enempää, vaan käykääpä itse tutustumassa näyttelyyn, joka on avoinna 3.3.2019 saakka.

Viiniklubissa maistelimme Veneton alueen viinejä sommelier Antti Uusitalon opastamana. vielä joku kommentti tähän.

Pienimuotoinen leivontainnostus iski pari kertaa. Sen seurauksena pyöräytin yhtenä iltana ohra-perunarieskoja, toisena taas glögin seuraksi pikkuruisia joulutorttuja.

Keskiviikkona aukeaa uusi upea kaupunkikirjasto Oodi. Minä olen päässyt pariinkin otteeseen tutustumaan paikkaan jo etukäteen keskelle viimeistely tohinoita.
Ensimmäisessä kerroksessa on vilkkaan sisääntuloaulan ja kauttakulkureitin lisäksi mm. elokuvateatteri Kino Regina, leikkipuisto Loru, monitoimisali, neuvontapisteitä sekä n. 120 henkilön kahvila-ravintola. Toinen kerros on varattu työskentelyyn, harrastustoiminnoille ja yhdessäoloon. Erilaisia toimintatiloja on neuvottelut- ja oppimishuoneista editointi-, valokuvaus- sekä soittotiloihin ja laitteita 3D-tulostimista ompelukoneisiin ja saumureihin.
Kolmas kerros on nimensä mukainen Kirjataivas, jonka 100 000 niteen valikoimasta jokainen löytää varmasti mieleistänsä lukemista. Avaraan tilaan on ripoteltu sinne tänne oikeita, eläviä musta oliivipuita sekä levähdyspaikkoja antoisia lukuhetkiä varten. Eduskuntatalon kanssa tismalleen samalla tasolla olevalta Kansalaisterassilta voi ihailla aukeavaa kaupunkimaisemaa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan Oodiin tarkemmin.

Oikein ihanaa joulukuun alkua!