Viikon 17 huiput

Viikon väri on heleän vihreä.

Olen pitkään fiilistellyt kevään tuloa ja ihastellut mm. instassa julkaistuja kuvia vuokoista ja krookuksista. Silti olen  kulkenut jotkut ihmeen laput silmillä, sillä vasta tällä viikolla tajusin, että luonto on ihan oikeasti herännyt eloon. Oman pihapiirin pensaat ja puut ovat isoilla lehtisilmuilla, osassa jopa selkeät lehdet ja nurmikot saaneet kirkkaan vihreän värityksen. Espalla ruukkuistutuksissakin eron huomaa selkeäsi, aloituskuvan kasvit näyttivät kolme päivää aikaisemmin aivan toiselta.

Viikon kasvun ihme

Omalla parvekkeellakin on heräämistä tapahtunut. Eilen korjasin ruukuista pois kuihtuneet narsissit. Yllätyksekseni huomasin, että lipstikka on ehtinyt hurahtaa huomaamattani 30 senttiseksi ja kun poistin kuivan sammalkerroksen, alta paljastui monen sentin mittaiset mintun ja vahvamintun alut. Kyllä luonto on sitkeä: en ole kastellut ruukun multaa koko talvena ja silti yrtit nousevat sinnikkäästi valoa kohti. 

Viikon kukka

Narsissien ja helmililjojen jälkeen mulla on tapana hankkia muutama orvokki parvekkeen koristeeksi. Hyvällä hoidolla orvokit kukkisivat pitkälle kesään, mutta itse tykkään käyttää niitä nimenomaan loppukevään ja alkukesän kukkana ennen kuin istutan varsinaiset kesäkukat. Tänä vuonna väreiksi valikoitui liilan sekä valko-liilan sävyt.

Viikon herkku

Kesän ensimmäinen irtojäätelötötterö maistuu taivaalliselta!

Viikon protesti

Lähes joka aamu ihmettelen ratikassa muutamien kanssamatkustajien hajuveden käyttöä. Suihkauksen kevyttä päivätuoksua vielä ymmärrän, se kuuluu itsellenikin aamurutiineihin ehostuksen ja hiustenlaiton ohessa. Mutta se, että raskas, paremmin iltatuoksuksi soveltuva tuoksu kantautuu nenään monen metrin päähän, on aamuratikassa tai -bussissa liikaa. Jos minä ei-allergikkona saan päänsäryn huumaavien tuoksujen seassa, miten ihmeessä tuoksuille yliherkät pärjäävät? Peräänkuulutan kanssaihmisten huomioonottamista!

Viikon esiin otto

Trenssiä en ole vieläkään rohjennut käyttää, mutta nahkatakit sentään kaivoin esiin. 

Erittäin mukavaa kevään juhlaa!

Tupla-denimiä

Yksi oman tyylini klassikoita ja vaatekaappini must-tuotteita on ehdottomasti farkkupaita. Trendeistä piittaamatta puen sen ylleni usein ja varsinkin, kun asukriisin yllättäessä en keksi mitään päällepantavaa, voin aina turvautua luottovaatteeksi muodostuneeseen farkkupaitaan. Minulle se on monitoimivaate, jota voin käyttää niin huolettomassa vapaa-ajan asussa kuin siistissä toimisto-lookissakin. 

Jossain vaiheessa farkun ja farkun liittoa pidettiin kaikkea muuta kuin hohdokkaana vaihtoehtona. Minulta kyseinen tyylisääntö jäi kokonaan noteeraamatta ja olen aina yhdistänyt surutta farkkupaidan farkkuihin tai farkkuhameeseen – kaipa sitten tuolta osin olen jämähtänyt mieltymyksissäni kasariluvulle. Tällä kertaa skarppasin rennon tupla-denimkombinaation ruutubleiserillä. Myös sneakersien sijaan jalkaan sujautetut mokka-avokkaat toivat asuun ja omaan oloonkin lisää ryhdikkyyttä. Tämän tyyppinen työpaikkapukeutuminen on ollut kovasti mieleinen viime aikoina perustoimistopäivinä.

Ihastuttavaa viikonloppua!

Uusin laukkuihastukseni

Tykkään käyttää varsinkin kesäisin vaaleita käsilaukkuja ja valkoinen Tote on ollut aiempina vuosina ahkerassa käytössä. Laukun hyvänä puolena ovat olleet raikas väri ja tilava koko, huonoina puolina väri ja koko, heh. Olen kaivannut laukulle toista vaihtoehtoa, joka värinsä puolesta olisi käytännöllisempi ja helpommin yhdisteltävissä eri asuihin kuin puhtaan valkoinen. Kokonsa puolesta Tote on toisaalta ollut ihanteellinen, sillä sinne mahtuu tarvittaessa vaikka eväsrasia. Yhä useammin olen kuitenkin tykästynyt käyttämään pienempää ja pitkähihnaista laukkua, joka jättää kädet vapaiksi. Niinpä uusi, esim. vaalean beigen värinen laukku on ollut "ehkä sitten joskus" -listalla.

Hullujen Päivien esitteessä olevista laukuista ei yksikään oikein säväyttänyt, mutta siitä huolimatta päätin käydä ohi kulkiessa katsastamassa, miltä aletarjonta näytti. Ja hyvältähän se näytti. Esim. Furlalla oli poistomyynnissä useita laukkuja; joistakin malleista jäljellä oli useita kappaleita, joistakin malleista ja väreistä myynnissä vain yksittäisiä laukkuja. Omat silmäni iskeytyivät välittömästi tähän vaaleaan ihanuuteen eikä ostopäätöstä tarvinnut kauaa miettiä. 

Malliltaan käsilaukku on ajattoman tyylikäs ja väri on juuri sitä, mitä olin kaivannut eli vaalea beige, jossa saattaa erottaa niin harmaan kuin ruskeankin vivahteita. Laukku on riittävän pieni crossbodynä käytettäväksi ja siitä huolimatta sinne mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Sisäosassa on kaksi taskua, joista toinen on vetoketjullinen. Lisäksi laukun ulkopuolella takaosassa on tasku - näppärä vaikka bussikortille.

Suosin käsilaukuissa yleensä hopeanvärisiä yksityiskohtia. Tässä laukussa lukko ja muut metalliosat ovat kullanväriset, mutta onneksi niin hillityn sävyisiä, että ne eivät herätä liiaksi huomiota.

Olen kertakaikkisen ihastunut uuteen "kesä"laukkuuni, joka aivan varmasti päätyy (ja soveltuu) ympärivuotiseen käyttöön.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Lilaa maanantain piristykseksi

Maanantaisin  meillä on töissä edelleen muita päiviä kylmempi. Viikko sitten en muistanut varustautua riittävän lämpimästi ja hyinen ilmastointi puhalsi inhottavasti niskaan. Niinpä suurimman osan päivää jouduin turvautumaan paksuun villashaaliin, jonka onnekseni olen vielä jättänyt töihin. Tänä aamuna muistin olla fiksumpi ja valitsin päivän asun ilmastoinnin ehdoilla. Harvaneuloksisen puseron alle puin pitkähihaisen t-paidan ja kietaisin vielä huivin kaulaan. Enpä palellut!

Neuleen, samoin kuin puseron raitojen värisen huivin, olen ostanut muutama vuosi sitten lomareissulta. En ole mikään lilan ylimmäinen ystävä, mutta näin kevätaikaan vaaleanvioletti vaikuttaa raikkaalta vaihtoehdolta usein käyttämilleni mustalle ja harmaalle tai viimeaikaiselle ihastukselleni vaaleanpunaiselle.

Oletteko jo kaivaneet kevät- /kesävaatteet esille? Mulla ne ovat edelleen talviteloilla enkä ole edes trenssiä käyttänyt vielä kertaakaan. Ehkäpä ennen vappua ehdin kuitenkin etsiä kevyempiä vaatteita käyttöön.

Upeaa viikkoa!

Viikon 15 huiput

Tässä viime viikon huiput.

Viikon shoppailut

Vuosien mittaan on sen verran tullut järkeä, että Hulluilla Päivillä jalat pysyvät maassa ja turhimmat heräteostokset jäävät tekemättä. Kyllähän minä edelleen saatan hetken mielijohteesta jotain ostaa, mutta entistä tarkemmin mietin, onko esine, vaate tai kosmetiikkatuote tarpeellinen ja onko sille käyttöä. Viime viikon Hullareilta tein muutamia hyviä ostoksia: Iittalan Kastehelmi-sarjan kulhot paikkaavat puutteen jälkiruoka-astioiden osalta ja ihanan pehmeät Aimyn loaferit ovat tarpeellinen lisä matalien kenkieni joukkoon. Pari laukkuakin tuli ostettua, mutta niistä sitten juttua myöhemmin.

Viikon älynväläys

Miten sitä voikin välillä olla niin sokea ympäristölle ja sen virikkeille. Helsingin uudet, matalalattiaraitiovaunut rantautuivat vihdoin myös ”meidän” linjalle. Useampana aamuna olen katsellut, että punaharmaat istuimet ovat oikeastaan aika kivat ja raikastavat mukavasti vaunun sisäilmettä. Ykskaks tajusin, että penkkikankaassa on raitiovaunuja sekä niiden reittiä kuvaavia viivoja. Kuinkahan paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia jää päivittäin huomaamatta ja pitäisikin useammin muistaa katsella ympäristöä lapsen uteliain silmin.

Viikon viljely

Sormet syyhyävät istuttamaan parvekkeen ruukkuihin kukkia ja yrttejä, mutta vielä pitää jonkin aikaa odotella säiden lämpenemistä. Toistaiseksi on vielä tyydyttävä kasvattamaan vaikkapa herneenversoja. Kolmessa-neljässä päivässä versot ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja vajaassa parissa viikossa ne saavuttavat jo ihan syöntikelpoisen pituuden.

Viikon tastingit

Lauantaina kävimme ystäväporukan kanssa vuoden 2018 olutravintolaksi valitussa One Pint Pubissa Helsingin Ruoholahdessa. Lähipiiri tietää, että minä en koskaan juo olutta, mutta Rodenbach Caractère Rougen herkullisen punainen väri houkutti minutkin maistelemaan juomaa. Maku oli yllättävä; jos minulle ei olisi kerrottu, että maistelen olutta, enpä olisi asiaa arvannut. 

Hyönteisiä olen aiemmin syönyt leivän tai proteiinipatukan muodossa. Nyt uskaltauduin kokeilemaan cajun-maustettuja sirkkoja pähkinöiden kera. Aion syödä toistekin.

Viikon reippailukokeilu

Kaupunkipyörät ilmestyivät talven jälkeen Helsingin kaupunkikuvaan huhtikuun alussa. Minäkin kirjauduin viime viikolla HSL:n sivuilla niiden käyttäjäksi ja sunnuntaina kävimme testaamassa, miltä kaupunkipyörillä ajo tuntui. Vaikka minulla on omakin pyörä, kaupunkipyörän käyttö tuntuu niin kätevältä, että tulen varmasti käyttämään sitä paljon tulevien kuukausien aikana. Esim. toissa aamun rankkasateessa ei tullut mieleenkään lähteä omalla pyörällä töihin, mutta iltapäivän auringonpaisteessa kotimatka oli ihana taittaa pyörän selässä. Oletko sinä jo kokeillut kaupunkipyörän käyttöä?

Keväistä ja lämmintä viikon jatkoa!

Kevätnilkkureiden esiinmarssi

Roosa, vanha roosa, puuteripinkki, ruusukvartsi, murrettu pinkki, mummon kalsarit..... Kutsuttakoon väriä millä nimellä tahansa mulle on muutaman kuukauden aikana iskenyt yhä enenevässä määrin innostus hennon vaaleanpunaiseen. Puuterin sävyä lisäsin olohuoneen tehosteväriksi ennen pääsiäistä ja monena aamuna roosaa on valikoitunut päälle jos ei muuta niin huivin muodossa. Maanantain ihanan lämpimästi paistanut aurinko innoitti minut kaivamaan esiin talvella ostamani kevätnilkkurit. Vaikka tiistaiaamuna öisen räntäsateen jäljiltä ei sää yhtä keväiseltä vaikuttanutkaan, pääsivät nilkkurit ensikäyttöön. Ne eivät osoittautuneet niin ohutpohjaisiksi kuin olin kuvitellut, joten näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut aivan mainiosti ottaa ne käyttöön jo aiemminkin.

Muistaakseni minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut tämän värisiä jalkineita. Fuksian, kirkkaan pinkin värisiä tai vaaleanpunaisin somistein varustettuja kenkiä olen kyllä omistanut, mutta näin hennon sävyiset kengät ovat ihan uutta. Satiiniset nauhat ovat ehkäpä liiankin söpöt, mutta yhtä kaikki, olen yltiöpäisen ihastunut nilkkureihini. Onko kenelläkään muulla iskenyt vastaava roosakuume?

Mahtavaa loppuviikkoa!