Yksi hame, kaksi asua

Jo muutaman vuoden ajan olen kesän kynnyksellä uskollisesti kaivanut esiin midi-mittaisen raitahameen. No, totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että viime vuonna hame päätyi talvivarastosta kaappiin, mutta enpä ole varma, käytinkö sitä kertaakaan. Muina kesinä sen sijaan puolihame on ollut sitäkin suositumpi. Hameen eri väriset raidat - kahdet sinisävyiset, valkoiset ja punaiset - mahdollistavat erilaisia vaihtoehtoja yläosan ja kenkien väreiksi ja asukokonaisuuksiin on siten lukuisia mahdollisuuksia.
Viime viikolla hame oli ylläni kahtena peräkkäisenä päivänä. Tiistaina valitsin hameen seuraksi hillitympiä sävyjä: vaaleansinisten raitojen värinen hihaton toppi ja sen seuraksi valkoinen neuletakki, joka oli jälleen kerran tarpeellinen lisuke ilmastointia vastaan. Kätköistä löytyi tismalleen topin värinen lasiriipus ja -korvikset, jotka olen aikoinaan tehnyt sulatuslasikurssilla.

Seuraavana päivänä kokonaisuus oli huomattavan paljon dynaamisempi, kun yhdistin hameeseen punaista. Olo oli koko päivän ajan huippuenerginen, johon tosin saattoi vaikuttaa voimaannuttavan värin lisäksi myös edessä häämöttävä pitkä viikonloppu maalla.


Asujen valkoiset ja punaiset kengät ovat Aimyn pehmeät loaferit, jotka ostin tänä keväänä. Niiden käyttömukavuus on huippuluokkaa ja hakusessa onkin vastaavanlaiset mustana. 

Aurinkoisia päiviä!

Viikon huiput - viikonloppu maalla

Vietimme viikonlopun maalla jo toista kertaa toukokuun aikana. Tällä kertaa kuten pari viikkoa sitten pystyimme lähtemään sinne jo keskiviikkona. Pidennetyn viikonlopun ja huippuhienojen säiden ansiosta molemmat käynnit tuntuivat aivan minilomilta. Tänä vuonna varsinainen lomani on hyvin pirstaleinen, joten nautin täysin siemauksin pitkien viikonloppujen joka hetkestä. Sisällä en malttanut juurikaan viettää aikaa ja pidin tarkoituksella lomaa myös some-maailmasta. Muutaman kerran vierailin blogeissa, mutta omat päivitykset saivat jäädä. Instan kuvavirtaa kyllä selailin ja lisäilin omiakin kuvia, mutta muuten pieni irtiotto someilusta teki hyvää.

Viime vuosina käynnit maalla ovat olleet niin työn täyteisiä, että olemme kutsuneet paikkaa työleiriksi. Tänä keväänä olen opetellut ottamaan asiat vähän rennommin ja keveämmällä otteella. Touhusin hommien parissa, mutta maltoin aiempaa useammin istahtaa pihakeinuun nauttimaan kesäisestä säästä ja lintujen laulusta tai järvimaiseman häikäisevästä sinestä. 


Talviturkin heitin jo edellisellä käynnillä, jolloin parin ensimmäisen päivän aikana vesi oli vain 7 asteista. Huh, tuntui tosi kylmältä! Parissa päivässä se nousi neljääntoista ja tällä käynnillä mittari näytti jo reilut 19 astetta. Kelpasi käydä uimassa ilman saunomista.

Luonnon herääminen on meidän maalla jonkin verran myöhäisemmässä kuin täällä Etelä-Suomessa. Oli hauska todeta, miten huimaa vauhtia kevät oli kuitenkin edennyt parin viikon poissaolomme aikana. 

Päätalolta mökille johtava tie samoin kuin naapurin koivikko näyttivät uskomattoman kauniilta ja suorastaan loistivat heleän vihreää sävyä.

Toukokuun puolessa välissä siellä skillat ja käenrieskat loistivat kauneimmillaan, tänä viikonloppuna kukoistivat omenapuut, syreenipensaat, rentukat, mäkitervakot ja kielot. Huumaavan tuoksuisia kieloja ja syreeneitä toin kodinkin kaunistukseksi.

Pihan antimia hyödynsin myös herkutteluun: kevään ensimmäinen raparperipiirakka maistuu aina äärettömän hyvälle ja nuoret nokkoset päätyivät piirakkaan fetajuuston seuraksi. 

Maaseudun rauhan jälkeen jaksaa puurtaa arkirutiinien parissa.

Hyvää alkanutta viikkoa! 

Vanhassa vara parempi

Yksi vaatteisiin liittyvä haaveeni on, että jonakin päivänä omistan kompaktin kapselivaatekaapin. Olen tallentanut lukuisia kuvia Pinteressissä aiheeseen liittyen ja haaveillut, että jonakin päivänä minäkin voisin yhden kaapinoven avauksella napata ylleni päivän asun tuosta noin vain. Yhtenäinen värimaailma ja harkittu peruspuvusto helpottaisi ja nopeuttaisi arkiaamua, kun aikaa ei tuhlaantuisi yhteensopivuuspohdintoihin. Kaikki värit sointuisivat toisiinsa, vaatteet sopisivat tyylillisesti yhteen ja ne soveltuisivat vaikkapa kerrospukeutumiseen. 

Nyt vain on niin, että omaa vaatevarastoa katsoessa tuo ajatus tuntuu lähes saavuttamattomalta haaveelta. Olen kyllä vähentänyt vaatteiden ostamista radikaalisti ja ostohetkellä mietin entistä tarkemmin, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uusi vaate on yhdisteltävissä. Vaatteita on kuitenkin kertynyt aika paljon, sillä olen ollut huono laittamaan niitä säännöllisesti kiertoon. Toisaalta suurin osa on sellaisia, että kutsun niitä puoliklassikoiksi: eivät täytä ihan klassikkovaatteen tuntomerkkejä, mutta soveltuvat käyttöön jos eivät nyt ihan iäti niin ainakin usean vuoden ajan. 

Eilinen beigen ja kermansävyinen kokonaisuus on yksi hyvä esimerkki "vanhassa vara parempi" -asusta. Niin housut, paidan kuin paitajakunkin olen ostanut vuosia sitten, mutta vieläkään en ole kyllästynyt niihin. Huipputrendikäs asu ei missään nimessä ole, mutta viihdyn siinä ja se on riittävän siisti kesäiseksi toimistoasuksi. Vastaaviin asuihin olenkin viime aikoina pukeutunut erittäin usein.

Huomenna suuntaamme jälleen maalle pitkäksi viikonlopuksi. Kiva nähdä, miten kevät on edennyt siellä.

Kaunista viikkoa!

Mekkopäivä

Pukeutumisen suhteen alkuviikko on sujunut hame- ja mekkomeiningillä ja eiköhän jompi kumpi vaihtoehto päädy asuksi myös huomenna. Eilen ylläni oli mustavalkoista, tänään kaipasin päälle himpun verran enemmän väriä. Midimittainen raitamekko täytti tuon toiveen, kun yksi sen väreistä oli raikas fuksia. Mekko on ollut pari kesää tauolla, mutta nyt kun se sattui silmiini kesävaatteita esiin kaivaessa, innostuin pitkästä aikaa ottamaan sen käyttöön. 

Mekon kaula-aukko on niin avonainen, että alla on pidettävä toppia. Siitä huolimatta ohut trikoo on ihanan vilpoisa kuumalla ilmalla. Vyötärön kohdalla on musta leveä kuminauha, joka antaa vyömäisen vaikutelman ja siten ryhdistää ilmettä. Kokonaisuuteen saa yllättävän paljon muutosta riippuen siitä, valitseeko topin ja vaikkapa neuletakin väriksi mustan, valkoisen, harmaan tai pinkin. Tänään päädyin pinkkiin neuletakkiin, sillä vaikka sää oli jo aamusta lähtien todella lämmin, en oikein osaa lähteä kotoa ilman pitkähihaista "lisuketta".
Kupla-nimiseksi nimeämäni hopeisen korusetin tein vuosi sitten. 

Kotiin tultua otimme välittömästi asukuvat, jonka jälkeen vaihdoin mekon rentoon asuun ja lähdin kävelylle. Näillä säillä ei malta pysyä sisätiloissa. 

Ihanaa viikon jatkoa!

Helmat heiluen

Mökkikausi tuli korkattua, kun lähdimme keskiviikkona töiden jälkeen pitkäksi viikonlopuksi maalle. Miniloma maaseudun rauhassa mielettömän upeassa säässä rentoutti niin, että tuntui kuin olisi ollut pidemmänkin aikaa lomalla. Pää ei vain millään meinannut uskoa, että ilma oli kesäisen lämmin: sitkeästi vedin joka aamu jalkaan farkut tai verkkarit pitkähihaisen paidan pariksi vaihtaakseni ne varttitunnin kuluttua shortseihin ja t-paitaan tai hihattomaan toppiin. 

Alkuvuodesta Tallinnasta ostamani kukkamekko soveltui aika kivasti talvipukeutumiseen ja itse asiassa kevyt sifonki ja kukkakuosi yhdistettynä paksuun neuleeseen tai karvaliiviin loivat mielenkiintoisen kontrastin. Siitä huolimatta mekon käyttö jäi talvella pariin kertaan, mutta nyt mekko pääsee käyttöön sitäkin useammin. 

Asukuvat otettiin toissa viikolla, jolloin kokonaisuus tuntui älyttömän kepeältä ja keväiseltä, kun tuuli leyhytteli helmoja. Tuolloin en olisi uskonut, että vain reilu viikkoa myöhemmin sää on niin helteinen, että pitkähihaisessa mekossa ja nahkatakissa olisi paistunut. Kukkaprintti-ihastukseni jatkuu edelleen ja vinoon leikattu helma tuo oman kivan säväyksen.

Kesäistä kevätviikkoa!

Launtain rento asu - farkut ja biker-takki

Tänä viikonloppuna on vihdoinkin tuntunut siltä, että kyllä se kesä nurkan takana kolkuttelee. Jopa viileyttä hohkaavan meren äärellä tarkeni ihan eri tavoin kuin vielä muutama päivä sitten.

Lauantain upean aurinkoinen sää vihjaili tulevista kesäisen oloisen lämpimistä päivistä ja sen houkuttelemana minä rohkenin vihdoin vetäistä ylleni nahkatakin. Ai että! Kylläpä bikerin, farkkujen ja sneakersien yhdistelmä tuntuikin mahtavalta! Takin lisäksi pelkkään t-paitaan en kuitenkaan uskaltanut vielä sonnustautua, vaan sen sijaan valitsin puseroksi mustan silkkipuuvillaisen neuleen. Sen olen ostanut monen monituista vuotta sitten, kun Tapiolan Sokoksella oli loppuunmyynti. Vuosien saatossa neule on säilyttänyt muotonsa, ei ole nyppyyntynyt lainkaan ja mikä tärkeintä, pusero on äärimmäisen miellyttävän tuntuinen päällä. Kyllä se vain niin on, että luonnon materiaaleja ei voita mikään. 

Sen verran ilmeisesti ikävuodet alkavat vaikuttaa, että yhä lisääntyvässä määrin olen alkanut inhota erityisesti niskaan kohdistuvaa vetoa ja kylmyyttä. Vaikka muuten olisi miten lämmin, minua ärsyttää suunnattomasti niskaa hivelevä kylmä puhallus tai viileän tunne. Olin jo lähdössä kotoa, kun vielä viime hetkellä hain kaapista huivin kaulaani. Höyhenen kevyt silkki oli suloinen lisä niskan ihoa vasten.

Toivotaan, että ennusteet pitävät paikkansa ja saamme nauttia koko viikon ajan upeista ilmoista. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!